maanantai 10. kesäkuuta 2013

Elämän rajallisuus

Tällä viikolla tarkoitukseni oli kirjoittaa teille liikunnasta, mutta saatuani kuulla lauantaiaamuna suru-uutisen, päätin vaihtaa aihetta hieman vakavampaan. Tänään puhutaan elämästä ja kuolemasta.

Sain eilen aamulla kuulla sosiaalisen median kautta ystäväni Miian kuolleen vakavaan aivoverenvuotoon vain 37-vuotiaana. Uutinen tuli itselleni suurena järkytyksenä, vaikka tiesin Miian olleen sairaalassa, koska hän sai toukokuun alussa ensimmäisen aivoverenvuodon ja vajosi koomaan muutamaksi viikoksi. Hän kuitenkin heräsi ja pystyi kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ajattelin, että hän toipuisi kyllä..kunnes tuli seuraava aivoverenvuoto, josta hän ei enää selvinnyt.

Nuoren ihmisen kuolemaa on hyvin vaikea käsittää. Ihmiset puhuvat aina elämästä, joka jäi kesken. Kun vanha ihminen nukkuu pois, se tuntuu luonnolliselta, vaikka sekin toki aiheuttaa läheisissä suurta surua. Se ei kuitenkaan tunnu epäreilulta ja kohtuuttomalta, toisin kuin lapsen tai nuoren kuolema. Oma tai läheisen vakava sairastuminen, sekä kuolema tuovat meidät aina perimmäisten kysymysten äärelle: mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Sairaus ja kuolema myös muistuttavat meitä aikamme rajallisuudesta täällä maan päällä.

Olen itse halunnut aina elää elämäni täysillä ja yrittänyt nauttia jokaisesta päivästä. Valitettavasti se ei ole ollut aina niin helppoa. Synkimpinä hetkinä elämä kun on tuntunut enemmän kidutukselta kuin asialta, josta todella nauttisi. Uskon silti, että niillä huonoillakin päivillä ja traumaattisilla kokemuksilla on tarkoituksena ja ne jalostavat meitä ihmisinä. Joskus ikävät asiat ovat elämämme polulla, jotta ymmärtäisimme asioita tai ne johdattavat meitä oikeaan suuntaan elämässämme.

 pic: Words of Inspiration (facebook)

Monet ihmiset kuitenkin keskittyvät elämässään liikaa ulkoisiin tekijöihin ja vielä useammat luulevat, että raha tuo onnen. Raha tuo kyllä onnea ihmiselle, joka on köyhä, mutta keskituloisen onnellisuutta se ei tutkimusten mukaan enää nosta. Monet keskittyvät niin kovasti tekemään rahaa, että ovat unohtaneet itsensä ja läheisensä. Tärkeintä on vain omistaa mahdollisimman paljon kaikenlaista, vaikka niistä ei ehtisi edes nauttia, koska on aina liian kiire tehdä bisnestä ja kovaa tulosta. Kun maanpäällinen elämäsi päättyy, sinulta tuskin taivaan porteilla kysytään oliko sinulla uusin iPhone ja minkä merkkisellä autolla satuit ajamaan. Sen sijaan joudut kohtaamaan sen tosiasian miten kohtelit itseäsi ja läheisiäsi. Siinä vaiheessa ei minkäänlainen maallinen mammona auta, vain teoilla on merkitystä. Kadutko kuolinvuoteellasi eniten sitä, että et tehnyt tarpeeksi ylitöitä vai sitä, että et nähnyt lastesi kasvavan, etkä ollut tukemassa kumppaniasi, kun hän sinua olisi eniten tarvinnut. Laitoitko itsesi ja rahan aina muiden edelle?

pic: hellemanworld

Eräs sukulaiseni on omistanut koko elämänsä rahalle. Raha ja omaisuus on se, mikä määrittelee hänet ja muut ihmiset. Vain hintalappu ratkaisee. Hän mielistelee ihmisiä rahan toivossa, mutta seläntakana hän haukkuu näitä samoja henkilöitä. Kun rahasta on kyse, hän on ensimmäisenä paikalla kertomassa varallisuudestaan. Elämässä tärkeintä on näyttää muille, että massia löytyy takataskusta useamman setelin verran ja asioita tehdään vain näyttämisen halusta, eikä esimerkiksi siksi, että niistä nautittaisiin. Kun jouduin vuosia katselemaan tätä toimintaa sivusta lapsuudesta lähtien, päätin, että tuollaiseksi ihmiseksi en tahdo ikinä itse tulla. Rahaa toki tarvitaan elämiseen, mutta jos maine ja mammona ovat ainoita tavoittelemisen arvoisia asioita elämässä ja ainoita, millä on mitään väliä, ollaan pahasti hakoteillä. Sanotaan, että rikkaimpia ihmisiä ovat ne, joilla on elämässään asioita, mitä ei rahalla saa. Allekirjoitan tämän ajatuksen 100%:sesti.

Jos itse olen jotain tämän 27 elinvuoden aikanani oppinut, niin ainakin sen, että läheiset ihmiset, rakkaus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässä. Ne ovat myös asioita, joita tahdon vaalia viimeiseen asti. Sen takia vietän niin paljon aikaa ystävieni kanssa kuin vain suinkin pystyn, soittelen päivittäin äitini kanssa, urheilen aktiivisesti ja kokkaan ravitsevaa ruokaa. Teen päivittäin asioita, joista todella nautin. Ja kun todella rakastan toista ihmistä, kerron sen hänelle päivittäin. Sillä kukaan meistä ei voi tietää milloin täältä lähdetään ja haluan itse lähteä täältä tietäen, että kerroin läheisille rakastavani heitä. Kirjoitan myös joka päivä ylös, mistä olen sinä päivänä kiitollinen. Silloin näkee konkreettisesti miten paljon hyviä asioita elämässä lopulta on.

pic: Words of Inspiration (facebook)

Miten sinä haluat elää elämäsi? Elämä on ainakin aivan liian lyhyt tuhlattavaksi riitelyyn, vihanpitoon ja katkeruuteen. Nuo asiat nimittäin tekevät ihmisen ennen pitkään myös sairaaksi. Riitoja ja huonoja päiviä on meillä kaikilla joskus, mutta tärkeintä on osata pyytää ja antaa anteeksi, sekä päästää irti. Loputon negatiivisten asioiden pyörittely tuskin parantaa kenenkään elämänlaatua. Vuosia kestäneen masennuksen jälkeen tiedän mistä puhun. Kadun sitä miten paljon olen elämäni aikana tuhlannut energiaa ja erityisesti aikaani negatiivisiin asioihin. Onneksi ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua ja alkaa nauttimaan elämästä. Oma elämäni on vieläkin kaukana täydellisestä, mutta yritän silti nauttia jokaisesta päivästä täysillä ja tehdä elämästäni niin onnellista kuin vain suinkin tällä hetkellä pystyn.

Ystäväni Miia oli hyvä esimerkki tästä. Hänen elämänsä oli kaukana onnellisista saduista, mutta silti hän oli positiivinen ja iloinen ihminen, joka nautti elämästä. Olen onnellinen, että hän ehti toteuttaa lyhyen elämänsä aikana haaveensa ja muutti muutama vuosi sitten Berliiniin. On ihana tietää, että hän ehti nuo pari vuotta asua paikassa, jossa todella halusi olla. Toivon, että jokainen meistä pystyisi toteuttamaan unelmansa, eikä ikinä lakkaisi uskomasta ihmeisiin. Unelmia kannattaa alkaa toteuttamaan heti, eikä huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Elämä kun tosiaan voi olla ohi nopeammin kuin arvaammekaan.

Jostain syystä minulle on jäänyt mieleen, että sain Miialta 24-vuotis syntymäpäivänäni lahjaksi teetä, jonka nimi oli Forever Young. Kerroin tämän tarinan yhteiselle ystävällemme eilen rannalla ja pian tämän jälkeen alkoi vieressä istuvien teinien radiosta soida kappale "Forever Young". Silloin olin varma, että Miia katseli meitä tuolta jostain.

 pic: favim

Ajattelin käydä kysymässä josko tuota teetä saisi vielä ostettua jostain ja sitten nauttia sitä iltaisin, miettien samalla positiivisia asioita, koska niitä Miia näki aina kaikissa ja kaikkialla. Tiedän, että mekin näemme vielä joskus jossain, kun on minun aikani lähteä täältä. Toivon kuitenkin, että saan vielä pitkään nauttia tästä elämästä ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

Eläkää jokainen päivänne täysillä, olkaa kiitollisia siitä, mitä teillä on ja kertokaa läheisillenne, että rakastatte heitä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kiitos Miialle kaikista yhteisistä hetkistä ja hyvää matkaa takaisin kotiin.

"Let us die young or let us live forever
We don't have the power but we never say never
Sitting in a sandpit, life is a short trip
The music's for the sad man
Some are like water, some are like the heat
Some are a melody and some are the beat
Sooner or later, they all will be gone
Why don't they stay young?"

14 kommenttia:

  1. Tämä sai minut itkemään. Ja avasi silmäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos. Paras kommentti mitä ehkä voi saada <3

      Poista
  2. Otan osaa ystäväsi puolesta. Mutta samaa mieltä, kyllä se Miia katselee sua tuolta jostain. Kuolema on tullut vastaan liian monta kertaa ja lopulta se on johtanut siihen, että läheisen kuolemaa tietenkin suree, varsinkin kun tietää jos ei ollut rakas vielä valmis lähtemään.
    Mutta omalta osaltani, vaikka itse kuolisin nyt mitä en vielä tahdo: ruumis se siinä vaan menee. Eikä sekään todellisuudessa häviä olemattomiin. Kirjoitin joku yö sitten pari riimiä asiasta:"Mun ruumist ei voi särkee, vaik sen pystyy tappaan, se muuttuu hyväks mullaks ja mä ruokin sillä maan."
    Sinä olet oivaltanut jotain aivan äärettömän tärkeää; onnellinen voi olla vaikkei elämä antaisikaan siihen mitään ihmeempää syytä. Kun aloin itsekin ajattelemaan noin, niitä syitä alkoi jo ulkopuoleltakin suorastaan satamaan syliin.

    Rahaa ei kuitenkaan saa mukaan vaikka sillä voikin elämän aikana asua jossain ja ravita itsensä. Köyhälle sitä ei ole ruumiin tarpeille riittävästi, mutta pitkässä juoksussa se ei tuo hänellekään todellista vaurautta vaan vain, joskin tärkeää, ulkoista turvallisuutta. Työttömästä perheestä tulleena halasin pitkään parempaa toimeentuloa ja jonkinlaista paybackia elämän kolhuille. Mutta sitten tajusin jotain -minä olen onnellinen rahattomanakin. Onnellisuus on loppujen lopuksi hyvin simppeliä. "Be a simple kind of man, something you love and understand."

    Sä olet selvinnyt vaikeista asioista ja päässyt kuiville, ja onnittelen sua siitä. Siinä vaiheessa kun apu alkaa tulla elämään sisältä käsin, on helpompaa myös avata sydämensä muille.

    Ja vielä loppuun: jaksaako rahastakaan hurrata, jos muu elämä tuntuu mielettömältä? Silloin kun kaikki on henkisellä puolella hyvin alkavat toisaalta kaikki maalliset ilot tuntua hyvin, hyvin riemastuttavilta nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä olen uskonut, että keskuudestamme poistuneet läheiset katselevat meitä tuolta jostain ja ovat osana meidän elämässämme.

      Hyvä muuten tuo kirjoituksesi ja aivan totta! Mä olen aina sanonut, että ruumis on sielun väliaikainen asuinpaikka :)

      En ole aina ollut onnellinen, en todellakaan. Olen ollut niin syvästi masentunut, että en jaksanut sängystä nousta. Saati sitten mennä suihkuun tai käydä kaupassa. Masennus on niin kamala sairaus, että en toivo sitä yhtään kenellekään.

      Itse taas älysin tuon rahan arvon toisella tapaa. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni rikkauden keskellä. En ollut teini-ikäisenäkään tietoinen mikä on sosiaalitoimisto ja mitä siellä tehdään. Olen melko pumpulissa kasvanut, jolle kova maailma tuli täytenä yllätyksenä. Ehkäpä juuri siksi masennuin. Masennuksen myötä kuitenkin tajusin, että rahalla ei voi ostaa onnea. Minulla oli teininä varaa tehdä vaikka mitä, mutta mitä tein? En mitään muuta kuin itkin sängyssä. Siinä ei setelipinot tai uusi auto paljon lohduta. Onni tulee jostain aivan muualta.

      Ja kiitos :) Tulen kirjoittamaan vaikeista ajoista tänne, mutta osa niistä on niin synkkiä ja niin traumaattisia, että en tiedä voinko koskaan niitä omilla kasvoillani ja nimelläni kertoa. Vaikka ei niissä toisaalta ole mitään hävettävää, mutta pelkään, että ihmiset pilkkaavat niiden takia. Mutta on aivan totta, että kun elää sisältä käsin, alkaa elämään tulla hyviä asioita kuin itsestään :)

      Itse olin tänään iloinen materiasta, hyvinvointiin liittyvistä tuotteista ja parista uudesta hameesta, jotka ostin alennusmyynnistä. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta nautin noista asioista todella paljon. Rahalla sain myös rullaluistimet, jotka tuottavat paljon iloa liikunnan muodossa :) Rahalla saa asioita, jotka tuottavat iloa, mutta aito onnellisuus kumpuaa jostain muualta. Kaikista onnellisin olen ollut käydessäni ulkomailla, ollessani vastarakastunut ja viettäessäni aikaa ystävien kanssa. Ulkomaanmatkan saa rahalla, mutta hyviä kokemuksia siellä ei, rakkautta et voi ostaa kaupasta ja aidot ystävät eivät katso tulotasoa.

      Poista
  3. Kirjoitit kauniisti ystävästäsi Miiasta. Tässä jutussa oli paljon asioita, joita jokaisen tulisi aina välillä miettiä, kuten se, että mikä on tärkeintä elämässä. Hyvin kirjoitettu, erityisesti tuo Forever young -biisi ja siihen littyvät asiat: melkein kylmät väreet menee selkää pitkin kun ajattelee, että kappale alkoi soimaan heti radiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toivonkin, että saisin ihmiset ajattelemaan. Siitä blogin nimikin tulee ;) Tuo biisi oikeasti tosiaan alkoi soida, kaveri voi todistaa. Se oli aika wtf-hetki. Maailmasssa monta on ihmeellistä asiaa :)

      Poista
  4. Todella kaunis ja asiallinen teksti. Sait kyyneleet silmiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ei ollut tarkoitus kyllä itkettää, mutta itkeminen on toisaalta erittäin hyvästä :)

      Poista
  5. Nätti teksti. Kyllä ne elämään kuuluvat menetykset silmiä availee. Itsekin olin sangen vihainen ja negatiivinen nuori nainen, joka jokaisesta asiasta keksi aina vain asioita jotka voi ja menee myös pieleen. Sitten siinä vaiheessa kun aivan puun takaa menetti vuorokauden sisällä 3 läheistä kuolemalle, 2 vaaria ja pikkuveljen, sitä kaiken sen ihan mielettömän surun keskellä aukas silmänsä. Ne pienet asiat, jotka joskus oli tuntunu ylitsepääsemättömiltä on loppupeleissä olleet aivan todella vähäpätöisiä. Siihen vuoteen loppu kuin seinään mun negatiivisuus ja asioista valittaminen. Eikä nykyään mikään muu saa omaa mieltä niin pahaksi kuin ihmiset, joilla ei koskaan mikään ole hyvin ja jokaisesta pienen pienestä asiasta pitää sanoa ääneen. Vaikka todellisuudessa nää ihmiset ei oikeasti ole yleensä edes mitään pahaa joutuneet kokemaan ja niillä on kaikki loppupeleissä ihan hyvin elämässä. Sellaiset ihmiset myrkyttää myös muut ympärillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Otan todella paljon osaa, en voi edes kuvitella miten rankkaa on menettää noin monta läheistä noin lyhyessä ajassa. Huh. Mutta olet selkeästi kääntänyt sen vahvuudeksi :)

      Itse tunnustan, että masennun liian helposti (diagnosoitu masennus), mutta yritän kuitenkin aina tsempata itseäni. Ja kyllä ärsyttää itseäkin nämä ihmiset, jotka valittavat pienistä asioista. Tulee mieleen, kun itse elin väkivaltaisessa suhteessa, jossa sai joka päivä pelätä henkensä edestä ja sitten joku valittaa kun kumppani jätti likaiset sukat lattialle. Silloin miettii, että niin ne on toisilla pienet ongelmat. Tosin voi olla iloinen, jos elämässä ei ole suurempia ongelmia. Toivon, että jonain päivänä itselläkin suurin ongelma olisi kumppanin likaiset sukat lattialle. Silloin voin sanoa olevani 100% onnellinen ja tyytyväinen elämääni :)

      Poista
  6. Mä taidan pitää tästä uudesta blogista todella paljon. ;) Hieno teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Tulen tätä päivittämään varmaan useammin kuin vanhaa blogia, koska ei tarvitse käyttää montaa tuntia kuvien muokkaamiseen ja tekstin kääntämiseen englanniksi :) Ja kiitokset!

      Poista
  7. Nyt olet asian ytimessä. Nämähän on vähän tällaisia kliseitä, mutta osaat tuoda näihin kliseisiin omakohtaista sisältöä, jolloin ne eivät kuulosta vain tyhjältä ja ulkoa opetellulta mantralta. Aika monet kliseiset elämänviisaudet on kuitenkin totta ja sen ymmärtää, kun ne konkretisoituvat omassa elämässä… Lisäksi on hyvä myöntää itselleen, ettei aina pystykään elämään näiden ylevien periaatteiden mukaan, mutta aina voi tehdä korjausliikkeen parempaan (ja todennäköisesti sitä joutuu toistamaan samoja korjausliikkeitä aika moneen otteeseen.)

    Miian poismeno tuntuu itsestä siltä kuin suuri vääryys olisi tapahtunut. Hän kohtasi sellaisia asioita elämässään, joista moni olisi varmasti katkeroitunut tai lannistunut, mutta Miian en muista koskaan olleen millään tavalla kumpaakaan. Ja hän pystyi kaikkien vaikeiden asioiden keskellä nauttimaan pienistäkin iloista ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Miia oli coolimpi kuin kaikki Low-festivaalin hipsterit yhteensä. ;) Toivottavasti edes osa Miian valosta ja viisaudesta on tarttunut meihin ystäviin ja voimme levittää sitä edelleen ympäristöömme.

    Itse olen omien ongelmien keskellä valitettavasti kääntynyt tuijottamaan omaan napaani ja ollut valmis heittämään rukkaset lattialle. Nyt se asenne ja turhanpäiväinen, negatiivisuuteen perustuva itsekeskeisyys suorastaan hävettävät. Toisaalta kun kyse on just niistä mielenterveysongelmista, niin armeliaisuus itseä kohtaan on ihan suotavaa. Apua olisin tietysti voinut hakea aiemmin ja nyt olenkin sen oppinut, että avun pyytäminen kannattaa. Vaikka itse en ole koskaan ollut erityisen pahasti maallisen mammonan perään niin valitettavasti olen antanut näiden ulkoisten seikkojen vaikuttaa liikaa sisäiseen maailmaani ja ajatellut tätä omaa elämää liiaksi sen kannalta, mikä näyttää hyvältä. :/

    Miia aina sanoi, että maailmankaikkeudessa on kaikki hyvin. Nyt näen sen itsekin kirkaasti.

    Psst. http://www.mandragora.fi/yogi-forever-young-luomu-p-1736.html

    VastaaPoista
  8. Kun luin ton Forever Young-jutun meni vaan kylmät väreet pitkin kroppaa! Wow :O

    VastaaPoista