tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kasvissyönti - puutoksia pupun ruoasta vai monipuolisesti ravitsevaa?

Kasvissyönti on asia, joka tuntuu aina kuumentavan tunteita suuntaan tai toiseen. Mainitsepa missä tahansa, että et syö lihaa, saat perääsi liudan kysymyksiä ja monet kyselijöistä muuttuvat yllättäen ravintoterapeuteiksi ja tietävät tasan tarkkaan mitä syöt ja mistä puutoksista kärsit, ennen kuin olet itse edes ehtinyt saada suunvuoroa.
Eilen media tiesi tosin kertoa toista (tutkimus löytyy täältä!). Kasvissyönnin terveellisyyttä puoltavia tutkimuksia tuntuu putkahtelevan esiin kuin sieniä sateella nykyään. Tutkijat janoavat tietoa siitä, mikä on se päällimmäinen syy, miksi kasvissyöjät ovat terveempiä ja elävät pidempään. Välistä tuntuu, että jos maailmanloppu tulisi, tänne jäisivät vielä eloon torakat ja kasvissyöjät. Tutkimusten mukaan kasvissyöjät paitsi elävät pidempään, sairastuvat myös epätodennäköisemmin syöpään, 2. tyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja kärsivät harvoin merkittävästä ylipainosta. Osa tutkijoista tosin on sitä mieltä, että kasvissyöjät kärsivät puutoksista ja lihansyönti on ihmiselle tarpeen. Vaikka tutkijat ovat monista ruokavalioon liittyvistä asioista eri mieltä, tuntuvat kaikki allekirjoittavan yhden asian: kasvisten, marjojen ja hedelmien syöminen on jokaiselle hyväksi.

pic: veganrabbit

Mistäkö oma kasvissyöntini aikoinaan alkoi? Olen lapsesta asti ollut vannoutunut eläinten ystävä. Minulla on lähes aina ollut lemmikkieläin ja äiti jaksaa aina muistuttaa, miten lapsena olin tuomassa kaikki löytökissat ja -koirat meille hoitoon. Eläinkaupasta olisin mieluusti ottanut jokaisen karvaturrin luokseni asumaan, mutta valitettavasti vanhempieni mielestä yksi lemmikkieläin oli tarpeeksi. Eläinrakkauteni ei kuitenkaan vähentynyt aikuisuuden myötä ja tätä nykyä jaan asuntoni yhden marsun ja kahden kanin kanssa. Aion myös parin vuoden sisällä hankkia itselleni kauan haaveilemani koiran.

 pic: Veganism is the future (facebook)

Pohdin ensimmäisen kerran kasvissyöntiä ala-asteella, kuultuani tehotuotannon sijasta kosmetiikan eläinkokeista. Halusin jo silloin vaihtaa kosmetiikkani (eli ripsivärin ja kynsilakan) eläinkokeettomiin vaihtoehtoihin. Valitettavasti 90-luvulla kasvissyönti oli Lapissa tuntematon käsite ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa oli turha edes etsiä. Tuolloin ei myöskään ollut nettikauppoja, saati että ruokakaupoista olisi löytynyt tofua ja soijarouheita. Pohjoinen asuinpaikkani, sekä kotona asuminen pakottivat minut hautaamaan unelmani eläinten pelastamisesta ja tyytymään liharuokaan vanhempieni valmiissa ruokapöydässä.

Lihan syöminen tuotti itselleni kuitenkin usein huomattavia vaikeuksia; milloin se oli liian sitkeää, siinä oli jänteitä ja monesti päädyin oksentamaan ruoan suoraan ulos. Minusta liha oli yksinkertaisesti pahaa! Maksalaatikko, verilätyt ja mustamakkara olivat jo lapsena mielestäni kamalinta ruokaa ikinä. Muutettuani kotoa söin vielä parisen vuotta lihaa lähes väkisin, koska ajattelin, että kasvisruoalla ei voi elää ja miten selviäisin joulusta ilman kinkkua. Sitten tapahtui kuitenkin asia, joka muutti suhtautumiseni asiaan.

  pic: Veganism is the future (facebook)

Ollessani 18-vuotias näin kammottavan painajaisen, jossa makkarasta löytyi sian silmiä ja kinkkuleikkeleistä kuolleita hiiriä. Uni oli todella oksettava ja heräsin siitä kauhuissani. Kun seuraavana aamuna kävelin jääkaapille, meinasin oksentaa nähdessäni kinkkuviipaleet silmieni edessä. Punaista lihaa en ole tuon aamun jälkeen suuhuni laittanut ja tuosta aamusta tulee pian kuluneeksi kymmenisen vuotta.
Jos joku miettii, miten unet voivat vaikuttaa minuun noin voimakkaasti, niin kerrottakoon, että olen lapsesta nähnyt enneunia ja saanut niissä vastauksia kysymyksiini. Ihmisistä tuntuu ehkä oudolta, että luotan näin paljon alitajuntani viesteihin, mutta tämän 27 ikävuoden aikana en ole ikinä katunut, kun olen luottanut uneni antamaan viestiin. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin, palataan takaisin kasviksiin.

  pic: Veganism is the future (facebook)

Jätin siis 18-vuotiaana punaisen lihan, mutta jatkoin vielä valkoisen lihan syömistä silloin tällöin. Vuosia myöhemmin aloin seurustella miehen kanssa, joka ei syönyt edes valkoista lihaa, joten lopetin itsekin luontevasti sen syömisen ilman suurempia ongelmia. Nyt elettiin jo vuotta 2009, eikä kasvissyönti ollut enää puita halailevien hippien juttu, vaan modernien kaupunkilaisten keskuudessa hyvinkin yleinen ilmiö. Netti oli pullollaan kasvisruokablogeja, terveydenhoitajat alkoivat ymmärtää kasvissyönnin etuja ja ihmisten silmät alkoivat viimein avautua tehotuotannon julmuudelle.

  pic: Veganism is the future (facebook)

Nyt 27-vuotiaana pääkaupunkiseudun vilskeessä asuvana citynaisena en osaa kuvitellakaan ettenkö olisi kasvissyöjä. Syömästäni ruoasta noin 90% on vegaanista ja olen erityisen kiinnostunut raakaravinnosta. Olen energinen, pirteä ja täynnä virtaa. En kärsi puutoksista, minulla on paksu ja kiiltävä tukka, sekä hyvä iho. Syön päivittäin kasviksia, marjoja ja hedelmiä, sekä juon pari kolme litraa vettä. Urheilen 5-6 kertaa viikossa, kerralla 30-40min, jossa huippusyke on lähempänä 180, joten hiki todellakin lentää. Olen saanut kasvatettua lihasmassaa ja näyttänyt epäilijöille, että proteiinia saa ilman pihvejäkin. Jouluaattona possun sijasta lautaseltani löytyy mehukkaita seitankinkun viipaleita, jotka ovat maistuneet myös sekasyöjille. On siis aika heittää hyvästit ennakkoluuloille kasvissyönnistä!

  pic: Veganism is the future (facebook)

Palatakseni kirjoitukseni alkuun; miksi kasvissyöjät elävät pidempään ja ovat terveempiä? En usko, että näille tutkimustuloksille on olemassa yhtä selitystä, mutta olen tehnyt itse todella epätieteellistä tutkimusta lähipiirissäni. Varsinkin monet miehet tuntuvat vetoavan junttiin mielipiteeseensä "tosimies ei syö pupun ruokaa". Joku voisi muuten kertoa, kuka on tämä kuuluisa "tosimies" ja mitä hemmetin tekemistä sillä on ravinnon kanssa? Kyse ei ole siitä syödäänkö pekonia ja munia kuin viimeistä päivää, vaan enemmänkin siitä, mitä jätetään syömättä. Monien lihansyöjien (erityisesti miesten) ruokalautasella kasvikset loistavat lähinnä poissaolollaan, marjoista ja hedelmistä puhumattakaan. Jos ainoana ravinnonlähteenä toimivat rasvaiset makkarat, mikroateriat ja valkoiset vehnät, ei tarvitse enää ihmetellä tutkimusten tuloksia. Lihan sijasta kyse onkin ehkä muiden aineiden puutoksesta. Tutkijatkaan eivät vielä täysin tiedä miten eri ravintoaineet imeytyvät ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Osa auttaa toisia imeytymään esimerkiksi d-vitamiini auttaa kalsiumia ja osa taas toimii sairauksia ennaltaehkäisevästi. Valkosipulin sanotaan olevan tehokkaampi bakteerien tappaja kuin yksienkään antibioottien. Ruokavaliossakin kyse on kokonaisuudesta. Jos syö muuten terveellisesti, ei sipsipussi tai karkkipussi silloin tällöin kenenkään terveyttä tuhoa. Ja taas päinvastoin; jos syö jatkuvasti epäterveellisesti, ei yksi vihersmoothie paljoa pelasta. Yksittäisten ravintoaineiden ja elintarvikkeiden sijasta olisikin tarpeen katsoa kokonaiskuvaa.


Tutkimuksia, ravintosuosituksia ja trendejä tärkeämpää on kuitenkin kuunnella omaa kehoaan. Ihmisten keho on älykäs ja se kyllä kertoo, kun jokin on pielessä. Seuraavan kerran kun menet lääkäriin ja hän määrää sinulle purkillisen nappeja, mieti voisiko joku ruokavaliossasi ajaa saman asian ja voisit jättää lääkkeet apteekkiin. Parhaat lääkkeet, kun löytyvät luonnosta, eivätkä lääketehtaiden laboratorioista. Jos et usko kasvissyönnin hyötyihin, niin kokeile edes. Saatat nimittäin yllättyä positiivisesti. Loppuun on hyvä todeta, että ihminen on sitä, mitä hän syö ja muistakaa kohtuus kaikessa - oli kyse sitten soijarouheesta tai pekonista.

Mukavaa juhannusviikkoa ja mehukkaita grillaushetkiä!

Kirjallisuutta aiheesta:

Jonathan Safran Foer - Eläinten syömisestä
Michael Pollan - Oikean ruoan puolesta
Merkka Gould, Eeva Vuotilainen - Kasvissyöjäksi: miksi ja miten

5 kommenttia:

  1. Oikein hyvä teksti ja ketään syyttämättä taikka omia ajatuksia tuputtamatta kirjoitettu. Kerrottu miksi sinä olet kasvissyöjä. Yleensä kun aiheessa tai aiheessa sen oman elämäntapansa korostettu paremmuus muiden valintojen edessä jotenkin paistaa läpi. On kyse sitten ruoasta, musiikista, alkoholista tai politiikasta.. Ainoastaan nuo valitsemasi kuvat tekstin välissä kyllä hieman tätä teki,,syyllisti tai vähän halveksu muiden valintoja. :D

    Ollaan näistä asioista muistaakseni ennenkin keskusteltu, mäkun taas oikeasti rakastan syödä lihaa vaikka myös ne eläinten oikeudet on tärkeitä. Mut siitä kropan kuuntelemisesta..On kyllä huomattu, että jos mä syön monta päivää putkeen rasvasta ja höttöstä ruokaa niin kyl mun kroppa ihan huutaa välillä jotain terveellistä. Ja sitten taas jos syön enemmän kasvispainotteisempaa niin mieli huutaa myös jossain vaiheessa sitä lihaa. Tasapainon perään kai itse kuulutan.

    Äijäasenteesta vielä sen verran, että nepä sitten vasta onkin ihmeissään kun ne kerran saa lounaalla kebabin sijasta syömään salaatin - mitä ihmettä, ei olekaan raskas, vetopois ja nuutunut olo? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan :) Mulla tulee tosi usein fiiliksiä, jolloin kaikki liha yksinkertaisesti ällöttää, ja sitten siirryn täysin kasvispohjaisiin ruokiin joksikin aikaa, korvaan lihan esim. juustoilla, pähkinöillä tai tofulla, ja vasta kun tekee taas mieli jotakin lihaisaa, niin sitten syödään liharuokia. Musta ei olisi täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi, sillä sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu että liha on maailman parasta ruokaa ikinä :D Mutta toisaalta en tarvitse sitä joka päivä, päinvastoin kasvisruokapäivät välissä tuo ruokavalioon sopivaa raikkautta :)
      Eli täälläkin tasapainoillaan, ja mahdollisuuksien mukaan valitsen lihastakin luomua. Onneksi mun avomies on todella avoin näille kasvisruuillekin, enkä kuule mitään mutinoita jos haluan pitää parit kasvisruokapäivät per viikko ;)

      Poista
  2. Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta olen aina tykännyt lihasta, en varmasti kuolisi ilman sitä, mutta ruokavalioni tuntuisi jotenkin vajaavaiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että aliarvostaisin kasviksia, päinvastoin. Koska olen pahamaineinen karppaaja lautasella on aina läjä rehuja kuolleitten eläinten vieressä ;) Kasviksia yritän valita aina kauden mukaan ja syön niitä paljon enemmän nykyisin kuin ennen kuin ennen karpiksi ryhtymistä ja pyrin monipuolistamaan kasvisrepertuaariani koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Onko sulla tietoa miten eri ruoka-aineet vaikuttavat eri sairauksiin? Jos tietoa löytyy niin kirjoita toki aiheesta :) Tai jos tiedät teoksia, nettisivuja tms niin kerro :)

    VastaaPoista